Language
Bomarsundin linnoituksen rauniot ovat yksi Ahvenanmaan suosituimmista historiallisista nÀhtÀvyyksistÀ. Vaikka itse linnoituksesta ei ole paljoa jÀljellÀ, on siellÀ paljon mielenkiintoista opittavaa Ahvenanmaan historiasta VenÀjÀn miehityksen aikana 1800- luvulla sekÀ jÀnnittÀvÀstÀ taistelusta, joka pÀÀtti tsaarin linnoituksen rakentamisen. Linnoituksessa on vierailijakeskus ja ulkoilmanÀyttely raunioiden keskellÀ.
Bomarsund sijaitsee 33 km:n pÀÀssÀ Maarianhaminasta ja sinne pÀÀsee helpoiten autolla. PyörÀily Maarianhaminasta Bomarsundiin kestÀÀ noin 2 tuntia. Bussit kulkevat pÀivittÀin Maarianhaminan ja Bomarsundin vÀlillÀ. Matkalla Bomarsundiin on Kastelholman linna, joka on Ahvenanmaan tÀrkein historiallinen nÀhtÀvyys.
Bomarsundin vierailijakeskus on avoinna joka pÀivÀ kesÀkaudella rajoitetuin aukioloajoin. Loppuvuoden ajan se on suljettu, mutta voit kÀydÀ itse linnoituksessa milloin tahansa ja nÀhdÀ rauniot sekÀ tykkitornin, jossa on vanhoja alkuperÀisiÀ tykkejÀ.
Ruotsin oli hÀvitessÀ VenÀjÀlle Suomen sodassa 1808-1809, menetimme Suomen ja Ahvenanmaan VenÀjÀn tsaarille. Koska Ahvenanmaasta tuli VenÀjÀn keisarikunnan lÀnsiraja, alettiin vÀlittömÀsti suunnitella suurta linnoitusta vasta voitetun alueen puolustamiseksi.
VenÀlÀiset insinöörit alkoivat jo vuonna 1810 laatia suunnitelmia ja rakentaa sotilaallista infrastruktuuria Bomarsundiin, joka oli maantieteellisesti sopiva paikka heidÀn suunnittelemalleen linnoitukselle. Hanke kuitenkin pysÀhtyi, kun vastaava venÀlÀinen majuri kuoli vuonna 1819. Vasta vuonna 1828 suunnittelua jatkettiin, tÀllÀ kertaa tarkoituksena oli nykyaikaisempi sodankÀynti tykeillÀ ja kymmenillÀ puolustustorneilla. Valtavasta linnoituksesta tuli suurin Ahvenanmaalle koskaan rakennettu rakennus.
Vuosina 1830-1854 rakentaminen oli hidasta, ja siihen osallistui tuhansia työlÀisiÀ, vankeja ja sotilaita. Suunnitelman mukaan sinne oli tarkoitus sijoittaa 4 000-5 000 sotilaan varuskunta puolustusta varten. Linnoituksessa olisi tietenkin myös siviilirakennuksia, kuten sairaala ja ortodoksinen kirkko. Linnoituksen ympÀrille syntyi pieni Skarpans-niminen kaupunkiyhteisö, jossa Ahvenanmaan silloinen eliitti seurusteli ja juhli miehittÀjien kanssa.
Vuonna 1853 puhkesi Krimin sota VenÀjÀn keisarikunnan ja vastapuolten, lÀhinnÀ Britannian ja Ranskan, vÀlisen liiton vÀlillÀ. Pian ItÀmeri kuului brittilaivastolle, jota venÀlÀiset eivÀt uskaltaneet kohdata taistelussa. Bomarsundin linnoitus oli vielÀ rakenteilla, ja siitÀ tuli helppo hyökkÀyskohde höyrykÀyttöisille brittilaivoille. Bomarsundin taistelu on osa Oolannin sotaa. Juhannuksena 1854 brittilÀis-ranskalainen laivasto alkoi pommittaa Bomarsundia tykeillÀ ja raketeilla - ja saivat vastaukseksi samanlaisia salvosarjoja. HyökkÀys keskeytettiin, kun aluksilta loppuivat ammukset, mutta heinÀkuun loppuun mennessÀ vahva 25 aluksen laivasto oli palannut valloittamaan linnoituksen lopullisesti. Ranskalaiset 10 000 sotilaan joukot nousivat maihin hyökÀtÀkseen linnoituksen yli 2 000 venÀlÀisen puolustajan kimppuun.
Taistelu jatkui niin maissa kuin merellÀ, kunnes kolmen pÀivÀn intensiivisen pommituksen jÀlkeen kenraalimajuri Jakob Andrejevitsch Bodisco oli pakko luovuttaa taistelu. Britannia ja Ranska eivÀt voineet jÀttÀÀ miehiÀÀn miehittÀmÀÀn Ahvenanmaata. He pelkÀsivÀt VenÀjÀn ottavan Bomarsundin takaisin haltuunsa, joten loputkin linnoituksesta rÀjÀytettiin jÀttÀen jÀlkeensÀ vain rauniot. VenÀlÀiset sotilaat otettiin sotavangeiksi.
Bomarsundin taistelua pidettiin Ranskassa valtavana voittona Krimin sodassa. Kun rauhansopimus allekirjoitettiin vuonna 1856, sitoutui VenÀjÀ demilitarisoimaan Ahvenanmaan. Ranskalaiset ja britit olivat tarjoutuneet antamaan Ahvenanmaan takaisin Ruotsille, mutta Ruotsin kuningas kieltÀytyi. Ahvenanmaa pysyi VenÀjÀn vallan alla vuoden 1918 vallankumoukseen asti.
