Language
Maarianhaminan pieni merikaupunki on Ahvenanmaan ainoa varsinainen kaupunki, ja suurin osa Ahvenanmaalle saapuvista matkailijoista saapuu sinne.
Tänne saapuu matkustajalauttoja Tukholmasta, Turusta, ja Helsingistä. Pienestä koostaan huolimatta kaupungissa on laaja valikoima hotelleja, ravintoloita, aktiviteetteja ja palveluja vierailijoille ja asukkaille. Maarianhaminassa asuu 11 700 ihmistä, joista yli 6000 on syntyperältään ahvenanmaalaisia ja noin 5500 maahanmuuttajia Suomesta, Ruotsista ja muista maista.
Ahvenanmaa ja Suomi kuuluivat Venäjän keisarikuntaan vuosina 1809-1918. Maarianhaminan perusti vuonna 1861 tsaari Aleksanteri II, ja se on saanut nimensä hänen vaimonsa Marian mukaan. Kaupungin on suunnitellut arkkitehti Georg Theodor Policron Chiewitz. Ennen Maarianhaminan perustamista Ahvenanmaan keskuksena oli pieni Degerbyn kylä. Maarianhamina on maa-alue, jonka molemmilla puolilla on satamat: itäinen satama on tarkoitettu pienille veneille ja viihteelle ja läntinen satama suurille laivoille. Satamien välissä on vilkas pieni kesäkaupunki.
Läntisessä satamassa, kävelymatkan päässä lauttaterminaalista, on Ahvenanmaan merenkulkumuseo ja sen vieressä telakoitunut nelimastopurjelaiva Pommern. Aiemmin oli tavallista, että pojat "lähtivät merille" ja pääsivät kauppalaivastoon töihin heti, kun he olivat työikäisiä, 14-15-vuotiaita. Maanviljelystä saatava vähäinen tuotto teki merimieselämästä houkuttelevaa nuoremmille pojille, jotka saattoivat pärjätä avomerellä omilla ansioillaan.
Maarianhaminasta oli 1800-luvulla tullut tärkeä merenkulkukaupunki, joka sijaitsi strategisesti Tukholman ja Turun välissä. Merenkulku on edelleen iso osa Ahvenanmaata ja sen kulttuuria, mutta nykyään verovapaa risteilyliikenne on vallannut Ahvenanmaan. Risteilyalukset käyvät Maarianhaminassa useita kertoja päivässä - ympäri vuoden.
Ahvenanmaan merenkulkumuseossa on suuri näyttely pienoismallialuksista, joista 41 on merimies Viktor Anderssonin rakentamia. Museo on jaettu klassiseen purjehdukseen ja nykyaikaiseen moottoroituun merenkulkuun. Ahvenanmaalaiset laivavarustamot ovat lahjoittaneet museoon esineitä ja varusteita, ja museossa on komea kapteenin salonki, joka pelastettiin purjelaiva Herzogin Ceciliestä sen ajettua karille Englannin kanaalissa. Moottorikäyttöistä laivaliikennettä esittelevään näyttelyyn kuuluu Newburyläisen Plenty & Sonin vuonna 1920 valmistama, entisöity höyrykone. Siellä on myös Ahvenanmaalaisen höyrylaiva Dagmarin kapteenin salonki.
Merenkulkumuseossa on esillä myös muuta mielenkiintoisia nähtävää, kuten näyttelyitä Maarianhaminasta, meriturvallisuudesta, Ahvenanmaan laivanrakennusperinteestä, merenkulusta ja Kap Hornin klubista.
Ahvenanmaalaiset varustamot kartuttivat varallisuuttaan ostamalla halpoja purjelaivoja ja kuljettamalla niitä viljalla lastattuina Australiasta Eurooppaan. Muualla maailmalla siirryttiin höyryvoimaan. Viimeiset Ahvenanmaalle suuntautuneet purjehdukset tehtiin vasta vuonna 1949. Yksi näistä aluksista on vuonna 1903 rakennettu Pommern, jonka varustamo Gustaf Erikson osti vuonna 1923. Pommern liikennöi toisen maailmansodan syttymiseen 1939 asti, ja sen miehistö teki useita kauppalaivojen ennätyksiä - muun muassa purjehti Oslosta Melbourneen 87 päivässä vuonna 1929.
Sodan jälkeen Gustaf Erikssonin perilliset lahjoittivat laivan Maarianhaminan kaupungille, ja se vihittiin vuonna 1957 käyttöön Länsisatamaan kiinnitettynä museona. Vuonna 2019 aluksen ympärille rakennettiin telakka teräsrungon huollon helpottamiseksi. Avoinna vierailuja varten lämpimänä vuodenaikana.
Merimiehen työ purjelaivoilla oli raskasta. Näissä valtavissa laivoissa merimiesten oli kiivettävä mastoihin vetämään raskaita purjeita, jos tuuli yltyi. Pommernin päämaston korkeus on 48 metriä, ja laivalla oli yhteensä 28 purjetta, joilla se pystyi kuljettamaan enintään 4000 tonnin lastin. Miehistöön kuului 26 henkilöä.
Hieman Maarianhaminasta etelään sijaitsee Järsön saaristoalue, jonne pääsee yhtä Ahvenanmaan kauneimmista teistä pitkin. Kesäisin Järsö on suosittu kohde pyöräilymatkailijoille, jotka nauttivat merestä molemmin puolin pyöräillessään saarten välisiä tienpenkereitä ja siltoja pitkin. Tien varrella on Espholmin luonnonsuojelualue, josta voit kääntyä pienelle rannalle. Useiden siltojen jälkeen tulet Nåtön alueelle, joka on myös luonnonsuojelualue.
Viimeisenä on itse Järsö, jossa voit pysähtyä Stickstuganin kahvilassa tai jatkaa Lilla Björkön luontopolulle. Jos olet onnekas, saatat nähdä vilauksen kartanosta, jossa saaren oma kuvernööri istuu laskemassa alamaistensa veroja.
Läntisestä satamasta itäiseen satamaan on noin 30 minuutin kävelymatka suurten lehmusten reunustamaa komeaa esplanadia pitkin. Kävelyn aikana ohitat muun muassa Pyhän Göranin kirkon, raatihuoneen, Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisen museon sekä Ahvenanmaan parlamentin.
Itäsatamassa törmäät ensin höyrylaivalaituriin, jossa on seikkailugolf ja ravintolalaiva F.P. von Knorring. Laiturin oikealla puolella on venesatama, jossa on Maarianhaminan pieniä pikaveneitä, ja vasemmalla on Purjehdusseuran vierassatama. Kun olet kävellyt hieman Österledeniä pitkin, ohi synkän kulttuurikeskuksen ja Miramarparkin, pääset lopulta Merikortteliin.
Merikortteli on satama, jossa käyvät vanhanaikaiset veneet, sekä siellä järjestetään erilaisia aktiviteetteja. Siellä on myös ravintola. Pääkonttori on Veneenrakennusmuseo. Merikorttelissa toimii erilaisia yhdistyksiä ja käsityöläisiä, jotka pitävät yllä vanhaa ahvenanmaalaista veneenrakennusperinnettä. Täällä rakennettiin puulaiva Albanus - joka nykyään purjehtii vuokralla - ja monia muita veneitä. Merikorttelissa järjestetään säännöllisesti tapahtumia vierailijoille ja asukkaille, kuten tervamarkkinat, puuvenepurjehdus, Ahvenanmaan meripäivät sekä Åland Sea Jazz.
Yksi Ahvenanmaan suosituimmista postikorteista on vuonna 2008 rakennettu kaunis pieni puinen merimieskappeli, joka seisoo venevajoja suojaavan aallonmurtajan päässä. Sataman toisella puolella oleva iso punainen "Båken" on myös suosittu valokuvauskohde. Sisällä on työveneiden näyttely. Lopuksi voit vierailla Merenkulkumoottorimuseossa.
Kun Maarianhamina perustettiin vuonna 1861, myös kaupungin satamissa käyviltä aluksilta vaadittiin luotsaus. Tämän vuoksi Maarianhaminan suulla sijaitsevalle Kobba Klintarin saarelle rakennettiin miehitetty luotsiasema, jossa pyramidin muotoinen vene toimi navigointimerkkinä. Kun isommat alukset saapuivat, luotsit ajoivat niiden luokse ja nousivat niihin auttaakseen niitä pääsemään turvallisesti satamaan.
Vuonna 1883 sinne asennettiin kaasukäyttöinen vilkkuva majakka opastamaan merenkulkijoita. Vuonna 1910 rakennettiin talo, johon asennettiin valtava dieselkäyttöinen sumutorvi, joka toimii edelleen. Sittemmin asemaa on täydennetty useilla majakoilla, kuten viereisellä Marhällanilla sijaitsevalla mustapunaraidallisella majakalla.
Kun merenkulku siirtyi nykyaikaisiin navigointimenetelmiin, luotsien tarve väheni, ja vuonna 1972 Kobba Klintarin asema suljettiin. Siitä lähtien asema on ollut matkailijoiden ja ahvenanmaalaisten suosittu kohde, jossa on taidenäyttelyitä ja kesäkahvila. Maarianhaminaan laivalla matkustavat ohittavat myös Kobba Klintarin lähietäisyydeltä.
