Language
Ahvenanmaalla esiinty paljon näitä metsän kuninkaita, jopa Kökarissa asti. Syksyn hirvijahti on yksi saaristolaisten tärkeimmistä perinteistä. Vuoden lämpimämmän puoliskon aikana voi tavata hirviä uimassa pienten saarten välissä. Eläimet ovat aktiivisimmillaan aamu- ja iltahämärissä.
Metsäpeura istutettiin Ahvenanmaalle 1950-luvulla ja kanta on kasvanut noin 25 000 eläimeen tai voi jo olla, että niitä on yhtä paljon kuin Ahvenanmaalla on asukkaita. Vuosittain eläimiä kaadetaan noin 3 000, ja saaristossa on useita metsästysretkien järjestäjiä kuten Stormskärs Värdshus Vårdössä.
Jos sinulla on tuuria, voit tavata tämän vähän harvinaisemman hirvieläimen saaristossa. Valkohäntäpeura tuotiin Suomeen Pohjois-Amerikasta 1930-luvulla. Seitsemästä yksilöstä kasvoi koko Suomen kanta.
Tämä arka kissaeläin on alkanut yleistymään Ahvenanmaan saaristossa.
Kettuja metsästetään vuoden ympäri kesää lukuun ottamatta, etenkin talvisin. Ketun voi havaita pihojen ja talojen ympäristössä. Luonnossa ne pysyttelevät ihmisiltä piilossa.
Hylje on ollut jo ammoisista ajoista asti yksi saariston tärkeimmistä eläimistä. Ahvenanmaan ensimmäiset asukkaat olivat hylkeenpyytäjiä ja kalastajia. Hylkeet viihtyvät ulkosaaristossa, missä voi havaita suuria joukkoja ottamassa aurinkoa kallioilla ja luodoilla. Se, joka haluaa tutustua paremmin näihin uteliaisiin eläimiin, voi lähteä hyljesafarille. Järjestäjiä on Ahvenanmaalla useita.
Kömpelö supikoira muistuttaa pesukarhua ja on kotoisin Itä-Aasiasta. Ahvenanmaalla sitä pidetään vieraslajina ja sitä voidaan metsästää ympäri vuoden. Supikoira on kaikkiruokainen ja voi aiheuttaa suurta vahinkoa maassa pesiville merilintupopulaatioille.
Piisami on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja tuotiin Suomeen 1920-luvulla turkiseläimeksi. Se viihtyy kanavissa ja kaivaa pesiä ja tunneleita rantarinteisiin.
Minkki tuotiin Ahvenanmaalle Pohjois-Amerikasta 1940-luvulla turkistiloille ja karanneista eläimistä on tullut saariston vieraslaji. Minkki syö pieneläimiä, lintuja, lintujen munia ja kalaa ollen näin iso ongelma merilintukannalle. Siksi minkkiä metsästetään vuoden ympäri.
Tämä kunnioitusta herättävä petolintu on yleinen saaristossa ja Ahvenanmaan kansalliseläin. Siipien kärkiväli voi olla jopa 2,5 metriä ja paino 7 kg. Ne rakentavat pesänsä korkealle isoon puuhun ja monivuotinen pesä voi painaa yli tonnin. Vuoden aikana tavattiin saariston merikotkilla lintuinfluenssaa.
Kurkia kuullaan saaristossa kesäisin usein aamuhämärässä. Kuuluu korkeita huutoja, kun nämä pitkäjalkaiset linnut kävelevät pelloilla ja kentillä. Kurki on muuttolintu, joka talvehtii lämpimämmillä seuduilla.
Teeri viihtyy metsissä ollen harvinaisempi lintu saaristossa. Sitä metsästetään syksyisin herkullisen lihansa vuoksi.
Kyhmyjoutsenia tavataan yleisesti koko Ahvenanmaalla. Ne viihtyvät suojaisissa saaristolahdissa ja salmissa. Osa linnuista muuttaa, kun taas osa talvehtii seudulla. Kyhmyjoutsen puolustaa äkäisesti reviiriään.
Laulujoutsenen kanta on kasvanut hyvin harvinaisesta yleiseen sen jälkeen kun ensimmäinen pesintä huomattiin 1987. Laulujoutsenta esiintyy järvissä, lahdissa ja joskus laiduntamassa pelloilla.
Haahka on sorsalintuihin kuuluva merilintu, jota tavataan ulkosaaristossa. Uroshaahka, ruotsiksi "Guding", on musta-valkoinen vihreällä niskalla. Niitä on metsästetty vanhan perinteen mukaan keväisin. Naaras, ruotsiksi "Åda", on ruskean-mustankirjava ja rakentaa pesänsä luodoille hautoakseen muniaan. Haahka on muuttolintu.
Tämä pieni sorsalintu pesii tuntureilla ja talvehtii Itämerellä ja Atlantilla. Alli on saanut nimensä kauniista laulustaan. Sitä metsästetään keväisin ja se voi esiintyä valtavina parvina.
Silkkiuikku viihtyy rauhaisilla saaristolahdilla ja nousee maihin vain pesiäkseen. Koiras ja naaras ovat samannäköisiä.
Telkkä on keskikokoinen sorsalintu, joka pesii saaristossa. Koiras on soidinaikaan musta-valkoinen, sillä on smaragdinvihreä pää ja valkoiset posket. Naaras on harmaankirjava ja sillä on ruskea pää. Talvisin koiras muistuttaa naarasta. Paetessa siivistä lähtee nopea viheltävä ääni. Telkkä on muuttolintu, jota metsästetään perinteisesti keväällä.
Isokoskelo pesii pönttöön tai puun koloon. Soidinpukuisella koiraalla on musta selkä ja valkoiset siivet, smaragdinvihreä pää ja niska. Naaras on harmaankirjava ja sillä on kuparinruskea pää. Isokoskeloa metsästetään perinteisesti keväisin.
Koirasta kutsutaan ruotsiksi nimellä "pracknisse" ja naarasta "pracka" sen ääntelyn vuoksi. Töyhtökoskelo pesii saaristossa luodoilla ja rannoilla. Pesän se rakentaa pensaan tai kiven alle. Töyhtökoskelo on muuttolintu, jota metsästetään keväisin.
Tukkasotka on Ahvenenmaalla pesivä kokosukeltaja. Soidinpukuinen koiras on musta valkoisin kyljin ja vatsoin ja sillä on violetin ja vihreänkiiltävä pää ja lajille tyypillinen "tukka". Naaras on ruskea ja sillä on tummanruskea selkä ja pää. Tukkasotka on muuttolintu, jota metsästetään keväisin.
🍽 Erinomainen ruokakala
Ahven on tavallinen kala saaristossa ja sitä voi kalastaa verkolla, ongella ja virvelillä. Se viihtyy usein parvissa laiturien ja siltojen lähellä.
Iso särkikala joka viihtyy lahdissa. Kala on hyvä, mutta ruotoinen.
🍽 Hyvä ruokakala
Yleinen petokala joka syö pienempiä kaloja. Hauki on urheilukalastajien suosiossa. Hyvä, mutta ruotoinen ruokakala.
Kuha on sukua ahvenelle ja elää sameissa vesissä. Sitä pidetään parhaimmanmakuisena makeanvedenkalana, mutta kuhan kalastus on kielletty kutuaikaan huhtikuusta kesäkuuhun. Kalastetaan verkolla ja vavalla.
🍽 Syömäkelpoinen
Särki on Ahvenanmaan yleisimpiä kaloja. Monet eivät kuitenkaan pidä sen ruotoisuudesta.
🤢 Syömäkelvoton
Härkäsimppu on yleinen kala, joka elää talvisin matalissa vesissä ja kesäisin syvissä.
Kampela on erittäin suosittu ruokakala, joka on harvinaistunut viime vuosina. Sitä kalastetaan erityisillä verkoilla.
Siloneulaa on pienempää ja suurempaa lajia ja se voi kasvaa 25 cm pitkäksi, mutta vain muutaman millimetrin levyiseksi. Taikauskoiset ihmiset ripustavat kuivatun siloneulan katolle ohuen langan päähän ennustaakseen tuulta.
🍽 Hyvä mäti
Rasvakalanaaraan mätiä myydään kaupallisiin tarkoituksiin. Itse kalankin voi syödä. Viihtyy rantojen läheisyydessä keväisin ja syvissä vesissä kesäisin.
Silakka on sillin toinen nimitys. Se on hyvin yleinen kala Ahvenanmaalla. Aikaisemmin silakalla oli suuri kaupallinen merkitys saaristolaisille, jotka purjehtivat Suomeen ja Ruotsiin myydäkseen saaliinsa. Hyvin suosittu paistettuna, säilöttynä tai savustettuna, jolloin sitä kutsutaan ruotsiksi nimellä "böckling". Pyydystetään verkolla tai pilkillä.
Turska on iso petokala, aikaisemmin yleinen saaristossa, nykyään harvinaisempi. Viihtyy syvemmissä vesissä ja pyydetään ammattimaisesti tai vetouistelemalla.
Kilohaili, kuten sukulaisensa silakka, on ollut ennen vanhaan tärkeä saaristolaisille. Kalaa käytetään Janssonin kiusauksessa. Pyydetään verkolla tai pilkillä.
Taimen vaeltaa meren ja makean veden väliä kuteakseen. Ahvenanmaalla se on urheilukalastajien suosiossa ja sitä istutetaan, jotta kanta pysyisi tasaisena.
Kuten pienempi sukulaisensa taimen, myös lohi vaeltaa meren ja makean veden väliä kuteakseen. Urheilukalastajien suosiossa. Erinomainen joka tavalla valmistettuna.
Kuore on pieni kala, jonka tunnistaa voimakkaasta kurkun hajusta. Pohjolassa sitä ei yleensä syödä hajunsa takia, mutta slaavilaisissa maissa sitä käytetään ruokakalana.
Siika on yleinen kala, joka on tärkeä ammattikalastajille. Se sopii erinomaisesti graavattavaksi.
Ankerias vaeltaa Sargassomereltä järviin ja muihin vesistöihin kerätäkseen rasvaa useamman vuoden ajan. Sen jälkeen se palaa Sargassomerelle kutemaan. Voidaan toisinaan pyytää verkoilla. Hyvin suosittu savustettuna.
Kirjolohta viljellään paljon saaristossa ja toisinaan joitakin kaloja karkaa viljelyksiltä, jolloin ne saattavat päätyä kalastajan koukkuun. Erinomaista savustettuna, graavattuna tai muulla tavalla valmistettuna.
